Onko lapsella oikeus kevätretkeen?

Lasta ei oteta kevätretkelle, vuoden kohokohtaan. Koulu ei ole valmis resursoimaan lisätukea varmistaakseen lapsen pääsyn mukaan. Valtava pettymys! Jokainen lapsi, erityislapsikin, on oikeutettu ilon kokemuksiin ja elämyksiin muiden kanssa. Ulkopuolisuus ja yksinäisyys aikaansaa pahoinvointia, lapsi alkaa oireilla, alkaa syrjäytyminen. Tarvitaan yhä rajumpia keinoja. Panostus alkutaipaleella takaa suuret positiiviset vaikutukset pitkässä juoksussa. Sydämellä kohtaaminen ja rohkaisu: sinä olet tärkeä, kuulut joukkoon! Millainen meidän koululaitoksemme on? Onko yksittäinen lapsi riittävän arvokas? Onko meillä lapsia, joilla ei ole merkitystä? Voiko aikuinen omalla vallankäytöllään kiusata lasta? Onko opettaja aina oikeassa? Suuri kipu myös vanhemmalle, joka näkee lapsen tuskan.
Älä jätä lasta yksin!

Johtajuuskasvatuksella voidaan rakentaa kunnioittamisen kulttuuria ryhmään

Kirjoitus perustuu lasten tiimi- ja johtajuuskasvatukseen Young Leader-metodilla. Kirjoittaja Maritta Lamponen on kiertänyt kouluttamassa kouluissa ja päiväkodeissa ja vaikuttamassa toimintakulttuurin kehittymiseen kunnioittamisen kulttuurin suuntaan. Young Leader-menetelmä on osoittautunut erinomaiseksi toimintamalliksi osallisuuden, ryhmään kuulumisen ja yhdessä oppimisen lisäämiseksi.

 

“Joukossa tyhmyys tiivistyy”, kukaan ei ota vastuuta, massaan voi piiloutua. Johtajuuskasvatuksella lapsi tulee näkyväksi ja oppii kantamaan vastuuta itsestään ja omasta tiimistään.

Johtajana lapsi on erityisasemassa, hän on opettajan ja muiden tiimijohtajien kumppani. Hänellä on erityisoikeuksia, mutta myös velvollisuuksia.

Pieni lapsi haluaa johtaa, koska silloin kaikki tottelevat häntä. Mielikuva siitä, että johtaja määrää ja muut tottelevat, on vahva. Hän saa määrätä ja päättää kaikesta, hänellä on valtaa. Tämä kuvitelma romuttuu pian. Eräs isä kysyi päivän päätyttyä eskaripojaltaan, miten johtaminen oli kyseisenä päivänä sujunut? Poika vastasi, että tänään oli ollut vaikeaa, koska toiset eivät totelleet häntä. Silloin isä sanoi: Nyt ymmärrät miltä minusta ja äidistä usein tuntuu, kun pyydämme teiltä jotain palvelusta.

 

Johtajuuden haasteet:

Johtaminen on haastavaa. Ei voikaan jyrätä omia ajatuksiaan läpi, koska muillakin tiimin jäsenillä on omat mielipiteensä. On tärkeää, että lapsi on välillä johtajan roolissa, välillä tiimin jäsenenä. Näin hän näkee monenlaista johtajuutta ja alkaa muodostaa omaa tapaansa toimia johtajana. Kuuluu pohdintoja: ”Millainenkohan olisi hyvä johtaja?”

Johtajalla on asema. Se on rooli, joka antaa valtaa. Tämä valta ei kuitenkaan kannattele itsessään kauaa. Johtajuuteen pitää kasvaa, siihen voi kasvattaa. Tähän kasvamiseen tarvitaan tilaisuus, tätä ei opita ilman sitä, että joku luotti ja antoi mahdollisuuden. Kun joku luottaa, alkaa itsekin luottaa itseensä.

Näkyväksi tuleminen on pelottavaa. Mitä jos minulta johtajana kysytään jotain, mihin en tiedä vastausta? Johtajuus ei ole valmiiden vastausten antamista, vaan hyvien kysymysten esittämistä ja luottamista. Tiimissä on erilaisia vahvuuksia, suuri viisaus pantavaksi yhteen. Yksin ei haasteesta selviäisi, mutta yhdessä, kun lyödään viisaat päät yhteen, löytyy ratkaisu. Kuinka paljon enemmän viisautta ja kokemusta onkaan koko tiimissä kuin pelkästään opettajan päässä tai oppikirjassa. Valmentava johtajuus antaa tilaa tiimin jäsenille löytää paikkansa ja oman potentiaalinsa.

Jokainen ihminen on jalokivi, aivan erityisesti oma itsensä, arvokas olemalla juuri hän.

Ilmiömäinen johtaja, sanoo moni opettaja jostain rohkeasta oppilaastaan. Jääkö hiljainen tieto piiloon? Tuleeko kaikkien potentiaali käyttöön? Tuleeko luokassa esiin vain muutaman oppilaan ajatuksia? Roolimallit ovat helposti lukkoon lyötyjä jo pienillä lapsilla. Arka ja hiljainen rooli vahvistuu aroilla, äänekäs äänekkäillä.

 

Pekka kertoo oman tarinansa:

Ollessaan pieni, hän oli hiljainen ja ujo. Luokassa hän oli vetäytynyt, eikä uskaltanut sanoa mielipidettään ryhmässä. Nyt hän on toiminut johtajana kymmenen vuotta.

Silloin kerran oli joku, joka näki hänet ja nosti näkyväksi. Joku, joka luotti. Hän ajatteli, ettei osaa eikä pysty, mutta tämän luottamuksen varassa hänen uskonsa kasvoi. Rohkeiden kokeilujen kautta taitokin kasvoi. Epäonnistumiset toimivat erinomaisina oppimiskokemuksina. Se, että sai epävarmana, mutta rohkaistuna  lähteä liikkeelle, kasvatti näkemisen lahjan. Johtaessaan nykyisin toimitusjohtajana hän muistaa edelleenkin rohkaisun vaikutukset, sen muutoksen, joka hänessä itsessään tapahtui. Tällä tavalla hän haluaa myös itse johtaa. Jokainen on erityinen ja arvokas juuri sellaisena kuin on.

 

Tiimijohtajuutta valmennettaessa jokainen on vuorollaan johtaja, joka saa ohjeet opettajalta. Hän vie tehtävän itse tiimiin ja selittää sen koko tiimille, jolloin muu tiimi voi tehdä tarkentavia kysymyksiä. Tiimihaaste on opettajan antama tehtävä,luonteeltaan niin haastava, ettei kukaan oppilaista selviydy siitä yksin, vaan tarvitaan tiimin apua. Yhdessä tekemisen merkitys on suuri; yksin pääsisit nopeasti perille, yhdessä pääset pidemmälle. Jokainen on sekä johtajan että tiimiläisen roolissa säännöllisesti. He oppivat luottamaan toisiinsa ja rakentamaan yhdessä sekä käymään dialogia toistensa kanssa. Näin yhteinen ajattelu kehittyy.

 

Ratkaisu pitää löytää yhdessä. Ratkaisuja syntyy monenlaisia, ei vain yhtä oikeaa. Ihminen on monipuolinen ja moniulotteinen, näin ratkaisujakin on monenlaisia. Opettaja kannustaa rohkaisevin kommentein: Hieno löytö! Hyvä ajatus! Lasten oma ajattelu kehittyy ja ajattelu laajenee tiimissä, syntyy yhteistä ajattelua. Oppilaat oppivat työskentelemällä tiiminä, ottavat vastuuta työskentelystään ja tiiminsä johtamisesta. Jokainen saa kokemuksen kuulumisesta tiimiin sekä jäsenenä että johtajana.

 

Koko ryhmä aktivoituu opettajan rohkaisun seurauksena tekemään löytöjä.

Opettaja kommunikoi pääosin tiiminjohtajien välityksellä vahvistaen johtajuutta ja juuri sillä hetkellä johtajina toimivien lasten erityistä arvoa ja asemaa.

 

Tiimiläisen tehtävä on olla tiimin jäsen, rakentaa ja työskennellä yhdessä. Yhteistyö ei ole toive, vaan velvoite johon opitaan. Tiimiläinen on myös johtajan alaisena oppimassa alaistaitoja. Työelämässä tarvitaan molempia, johonkin tiimiin kuulutaan koko elämän ajan, vähintään oma perhe on tiimi josta löytyy johtajuutta ja alaisuutta asiasta ja tilaisuudesta riippuen.

Tarvitaan tilaisuuksia oppia ja näyttää.

 

Miten sitten toimitaan käytännössä?

Ihan yksinkertaisesti, jaetaan lapset tiimeihin ja ryhdytään työhön. Opettaja on valinnut tiimit, joissa lasten vahvuudet ja erilaiset persoonat voivat tulla hyvällä tavalla näkyviin.

Tiimin sisältä valitaan johtaja, joka vaihtuu säännöllisesti, niin että jokainen saa oman vuoronsa johtaa. Johtaminen vaatii harjoittelua, joten joka päivä ei kannata vaihtaa johtajaa. Kaveriporukoihin jakamista ei suositella, koska valmiit leimat ja roolit säilyvät pitkään. Uudessa tiimissä on vapaa tuomaan esiin uusia puolia itsestään ja tulemaan näkyväksi ihan uudella tavalla. Tiiminjohtaja vastaa siitä, että fokus pysyy tehtävässä ja tehtävä tulee suoritetuksi ja että kaikki tiimin jäsenet tulevat näkyviksi.

 

Lapsijohtajan valmentaminen on tärkeää ja hienovaraista. Opettaja johdattaa ja opastaa tiiminjohtajaa: ”et tee tätä yksin, haluan sinun tekevän yhteistyötä tiimisi kanssa”. Opettaja kulkee lasten rinnalla auttaen heitä löytämään omat lahjansa ja käyttämään niitä.

Johtajia rohkaistaan tehtävän suorittamisen aikana mm. ”hyvin huomioit”, ”hyvä kysymys” -kommenteilla. Opettaja rohkaisee johtajaa nousemaan näkyvään osaan tiimissä. Jos tiimiläiset esittävät kysymyksiä opettajalle, hän palauttaa ne suoraan takaisin tiimiin kommentilla: ”tärkeä asia, pohtikaa sitä tiimissä”. Näin tiimijohtajaa ei ohiteta. Johtaja tekee myös ratkaisun ristipölyttämisestä muihin tiimeihin. Välillä ”johtotiimi”, tiimien johtajat, kokoontuvat pohtimaan jotain yhteistä ongelmaa yhdessä, esimerkiksi jonojärjestyksessä ilmenneitä erimielisyyksiä. Jokainen tiimiläinen saa aikuiselta tukea päivän aikana opettajan sanoittaessa päivän mittaan ilmenneitä tilanteita lapsille. Johtajaan luotetaan ja hän saa erityistä huomiota aikuisen yhteistyökumppanina.

 

“Pieni tyttö pulpetissa”

Oppitunnin aiheena ja tiimihaasteena oli valmistaa ystävänpäiväkortit naapurikoulun oppilaille. Tiimijohtaja tuli tiiminsä luo ja esitteli tehtävän. Ehdotuksia, ajatuksia alkoi saman tien sinkoilla ilmaan. Ryhmän neljäs jäsen, pieni tyttö istui pulpetissaan, katseli ja kuunteli kun toiset toimivat, noutivat materiaalia ja pohtivat, minkälainen kortti yhdessä tehdään.

Luokan opettaja seurasi ryhmän toimintaa, havaitsi hiljaisen tytön, meni tiimijohtajan luo ja kiinnitti hänen huomionsa hiljaiseen tyttöön. Opettaja kehotti johtajaa ottamaan tytön mukaan, kysymään, olisiko hänellä idoita ja ehdotuksia. Johtaja toimi neuvon mukaan kysyen tytöltä, mitä tämä ehdottaisi.

Tyttö “heräsi henkiin” välittömästi. Hän suorastaan pulppusi ideoita, jotka hän oli tähän saakka pitänyt itsellään. Tiimiläiset kuuntelivat tyttöä, totesivat monet ehdotukset hyviksi ja ryhtyivät toimimaan niiden mukaan, uusia materiaaleja haettiin käyttöön ja kortin tekstiä hiottiin tytön ehdotukset huomioiden.

Koko lopputunnin ajan tyttö osallistui tasavertaisesti toimintaan, hän oli tullut huomioiduksi ja kuulluksi.

 

Johtajuuskasvatuksen vaikutukset

Lapsista kasvaa tulevaisuuden ihmisiä, jotka uskaltavat rohkeasti tarttua haasteisiin ja etsiä uusia luovia ratkaisuja ja innovaatioita. He oppivat tiimityötaitoja ja oppivat kantamaan vastuuta koko tiimin onnistumisesta. Lapsista kasvaa sosiaalisesti taitavia ja joustavia yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Oppilaista kehittyy tiimityöhön kykeneviä lapsia jotka ovat aktiivisia, vastuuta kantavia ihmisiä ja jotka pystyvät tekemään luovalla tavalla hyvää ja aikaansaamaan hyvinvointia myös toisille, uskaltavat etsiä ja löytää uutta sekä osaavat toimia yhdessä. Tämä kasvattaa ihmisiä, jotka tekevät maailmasta parempaa paikkaa, ei vain itselleen vaan myös muille.

Yksinäisyys, ulkopuolisuus ja syrjäytyminen vähenee ja ryhmään kuuluminen, erilaisuuden arvostaminen ja vahvuuksien löytäminen lisääntyy. Jokainen on tärkeä.

Koulusyrjäytymisen estämiseen löytyy keinoja!

Tärkeitä näkökantoja keskusteluun syrjäytymisestä ja syrjäytymiskehityksen alkamisesta jo lapsuudessa.  Nykyisissä haasteellisissa opetusryhmissä opettajat tarvitsevat välineitä ryhmädynamiikan rakentamiseen.  Yksinäisyyteen ja kiusaamiseen voi vaikuttaa. Lapsia voidaan valmentaa ja ohjata tiimityöskentelyyn ja kasvattaa johtajuuteen niin, että kunnioittamisen kulttuuri saadaan juurrutettua osaksi toimintakulttuuria. Tuleeko kaikkien ääni kuuluviin, onko kohtaamiselle tilaa, tuleeko jokainen lapsi nähdyksi sellaisena kuin haluaa tulla?  Kuinka rohkaista oppijaa tunnistamaan oma erityislaatunsa, omat kehittymismahdollisuutensa ja vahvuutensa? Kunnioittamisen kulttuuri on suhteiden kasvatusta. Toisen ihmisen arvostusta, rohkaisua ja kuulumisen tunnetta voidaan vahvistaa ja opettaa lapsille. Lapsi saa kokemuksen nähdyksi tulemisesta, tästä seuraa arvostuksen kokemus.  Toisen lapsen mukaan kutsuminen on arkipäivän todellisuutta. Ketään ei jätetä yksin.  Tiimityön ja johtajuuskasvatuksen kautta voidaan vahvistaa yhteisöllisyyttä, lasten hyvinvointia ja osallisuutta. Oppilaat oppivat työskentelemällä tiiminä, ottavat vastuuta työskentelystään ja tiiminsä johtamisesta. Kukin saa johtaa vuorollaan. Lapsi löytää oman potentiaalinsa ja vahvuutensa tiimin jäsenenä ja kokee kuuluvansa tasavertaisena vaikuttajana joukkoon. Opettaja ruokkii lasten ajattelua. Tiimit tutkivat ja tekevät havaintoja itsenäisesti. Lasten luontaista uteliaisuutta ja toimijuutta vahvistetaan. Riittävän haastavan tehtävän ratkaisemiseen tarvitaan tiimin apua. Oppilaista kehittyy tiimityöhön kykeneviä, aktiivisia, vastuuta kantavia ihmisiä, jotka pystyvät tekemään luovalla tavalla hyvää ja aikaansaamaan hyvinvointia myös toisille. He luottavat ja uskovat siihen, että voivat vaikuttaa, uskaltavat etsiä ja löytää uutta sekä osaavat toimia yhdessä.  Maritta Lamponen Young Leader tiimivalmentaja YouLeadMe Oy

Jäässä ja yksin

Sinä olet jalokivi, luotu ihan käsittämättömän kauniiksi! Koko jäinen 
maisema ympärilläsi on ihmeellinen jokaista jääpuikkoa myöten.Kun katselen täältä kaukaa tuota maisemaa ja auringonpaistetta ja sinua siinä, 
tuntuu hyvältä. Kaikki on sopusoinnussa, kuin palapelissä palat.
 Kun katson itseäni ja omaa palapelin palaani mietin, ovatko jalkani 
jäässä kuin rantaan jäätyneellä joutsenella, joka odottaa palomiehiä 
apuun. Näenkö, jos joku tarvitsee apuani?
Oletko sinä joutsen vai palomies? Näetkö onko joutsen jäätynyt ja kyl-
missään? Voisiko joku tarvita juuri sinua juuri nyt, sinun sanojasi, 
katsettasi, sinun hymyäsi? Kuinka suuri merkitys voi olla pienellä teolla epätoivon hetkellä!
Lähde mukaan etsimään jäisiä jalokiviä omasta kotirannastasi ja kerää 
rikkauksista suurimpia!